Työnantajabrändiä on vaikea rakentaa, jos pelkää virheitä. Employer Branding asiantuntijoidemme mukaan moni asia työnantajabrändin rakentamisessa muistuttaakin kilpaurheilusta tuttuja logiikoita.
Kun joukkueurheilija menee kentälle, häntä kiinnostaa yleensä yksi asia: tekeekö oma joukkue enemmän maaleja kuin vastustaja? Tavallaan samasta asiasta on kyse myös työnantajabrändin rakentamisessa. Haluamme luoda brändejä, jotka ovat vahvempia kuin vastustajilla eli tässä tapauksessa muilla alan kilpailijoilla.
Valitettavan monet kuitenkin arvottaa omaa suoriutumistaan pelikentällä ennen kaikkea sen kautta, paljonko kentällä tehdään tai ei tehdä virheitä. Usein tulee ajateltua, että kun vastustaja ei ohita puolustusta kertaakaan pelin aikana, emmekä menettäneet palloa kertaakaan vastustajalle, joukkue on mielestään pelannut hyvin. Toisin sanoen, joukkueelle riittää, ettei se erottunut ainakaan negatiivisessa valossa. Kunhan kenenkään mieleen ei jäänyt yhtään epäonnistumista, kaikki oli hyvin. Tavallaan.
Samaan tapaan moni lähtee rakentamaan työnantajabrändiään. Lähdetään tavoittelemaan hyvää työntajabrändiä, vaikka hyvä on itse asiassa huonon puutetta. Huonon puute ei vielä tee vahvaa, erottuvaa vai vaikuttavaa – ei urheilijasta eikä työnantajabrändistä.
Kun joukkueen kokemus kasvaa, kypsyy myös joukkueen ajattelu. Kentällä halutaan tehdä asioita toisin: halutaan haastaa vastustajia, liikkua paljon ja tehdä erilaisia ratkaisuja. Kokeillaan myös silloin, kun ei olla varmoja, onnistutaanko. Joukkue ei enää määrittele onnistumistaan sen kautta, paljonko tehdään tai ei tehdä virheitä. Sillä ei ole väliä, vaikkemme menettäisi palloa kertaakaan, jos emme omalla toiminnallamme myöskään tee vaikutusta peliin. Sitähän varten kentällä ollaan.
Vaikka vaikutuksen aikaansaaminen saattaa kuulostaa itsestäänselvältä tavoitteelta, se unohtuu liian usein. Harva lopulta työnantajabrändin rakennusta aloittaessaan pysähtyy kysymään itseltään, mitä oikeastaan haluan tällä työllä saavuttaa?